Pitsiliinat
Olen virkannut pitsiliinoja kolmekymmentä vuotta. Ongelma on se, etten käytä niitä sisustuksessa. Liinoja on ihanaa tehdä, sillä liinalangat ovat laadukkaita, ja välillä itsekin äimistyy, kuinka yksinkertainen pylväsryhmä muodostaa kuvion, joka on kuin koru. Kutsun sitä virkkaamisen magiaksi. Ei tarvitse olla edes kovin edistynyt virkkaaja luodakseen upeita illuusiota langasta.
Minulla oli kiivas virkkauskausi vuoden 2018 lopulla. Olin jouluna ystäväni luona, ja hän päätteli silmieni alla eräitäkin sukkapareja. Minuun iski hirveä neuloosi. Neuloin kaksi kuukautta, kunnes yksi ystävä tilasi vauva-converset. Löysin mallin virkattuna, ja siitä lähtien olen virkannut. Lainaan viisasta Sinuhe egyptiläinen -kirjaa: tänään on tänään, ja huomisesta päivästä ei voi kukaan tietää edeltä käsin. Se on käsityön ihanuus: voit tehdä, mitä haluat. Neuloa tänään, virkata huomenna.
Tämä liina on kuin koru. Sen kanssa kävi vähän hassusti: lanka loppui, ja sain lankakaupasta liki samanväristä, mutta en ihan. Malli oli haasteellinen, tein melkein joka kerroksella kärjessä virheitä. Opin siis paljon purkamisen sietämistä. Ohje oli kaavio, joten sitä ei voi syyttää.
Yksi kauneimmista palaliinamalleista, mihin olen törmännyt (Kauneimmat käsityöt -lehti)
Ponnistusten takana
Tämä liina on hyvä esimerkki siitä, kuinka työt saattavat syntyä vuosien aikana. Virkkasin reunapitsin 20 vuotta sitten, ja nyt vasta jaksoin mitata sen, ja ommella siihen pellavakankaan. Siitä tulikin aika hieno liina.
Reunapitsi on yksi haasteellisimmista virkkuistani. Ei ollut paljon virheille sijaa, joita siloitella työhön, kaiken oli oltava just eikä melkein. Taidot olivat tehdessä kyllä mallin vaatimuksia vähemmät, sain todella taistella työn kanssa.
Vuoden 2021 satoa
Keväällä 2021 Arde kysyi, olisiko minulla heille valkoista pitsiliinaa. Siitä se sitten lähti
Viimeistely
Viimeistelyn merkitystä ei voi käsitöissä väheksyä. Tässä on sama virkkausmalli samasta langasta, samalta tekijältä. toinen on pingotettu, toinen vasta valmistunut. Tämän oivaltamisen jälkeen olen aina pingottanut käsityöt. Juuri tehty käsityö on kuin ryppyinen perhonen, joka tarvitsee auringonvaloa oikaistakseen siipensä.
KEp (kohoetupylväs) on yksi virkkausurani oivalluksista. Kohopylväs tuo eloa pintaan. Ja kuluttaa lankaa! Tämä ribbon pipo on tosi lämmin, mutta sen virkkaaminen vaati sormivoimia.
https://www.crochet-patterns-free.com/2014/01/womans-hat-freecrochetpattern.html?m=1<br>
Vauva-converset toimivat tällä kertaa siirtosykäyksenä neulomisesta virkkaamiseen. Ihan mainio välityö, ja varsinkin kun lähettelee uudelle maailmaantulokkaalle lämpimiä terveisiä silmukoissaan, jää tekijällekin kiva olo.
Reunapitsit
Tässäpä yksi suht nopea keino tehdä mökkituliaisia. Osta kivoja astiapyyhkeitä (esim Eurokangas, Hemtex) ja tuunaa ne yksilöllisiksi reunapitsillä. Yksikin saaja sanoi, että ne ovat liian hienoja käytettäväksi. No, enpä toivokaan, että juuri sillä liinalla pyyhitään savukahvipannua, mutta pitsit kestävät pesun siinä missä puuvillainen liinakin.