Olen intohimoinen käsityöharrastaja. Neulon ja virkkaan, ja joskus tee vähän muutakin. 

Olen ammatiltani diplomi-insinööri. Osallistun työssäni projekteihin, joiden läpimenoaika voi olla vuosia. Siksi käsityöt ovat harrastukseni. Saan onnistumisen ja valmiiksi saamisen tunteita.

Lainaan lempikirjailijaani Margaret Atwoodia, teosta Oryx ja Crake: olen numeroihmisiä. Käsityöt ovat mielestäni käytännön geometriaa, ja lasken asioita mielelläni. Vaikka virkkaaminen tai neulominen näyttää ulospäin liki automaattiselta, silti aivot laskevat silmukoita koko ajan, paitsi jos virkkaa silmukka silmukkaan vaikkapa pylväitä, tai neuloo sukkaa, jossa ei ole kuviota.

Luen mielelläni aivotutkija Minna Huotilaisen kommentteja käsitöistä, koska ne vahvistavat itse kokemiani seikkoja: Käsityöt auttavat kuuntelemaan. Käsityöt tehostavat esimerkiksi kielten opiskelua, sillä käsien hienomotoriikan ja aivojen kuunteluun liittyvien alueilla on havaittu yhteys. Käsitöitä tehdessä ihminen saavuttaa eräänlaisen flow-tilan: verenpaine laskee, jopa kivut voivat lievittyä. Käsityöt auttavat sietämään keskeneräisyyttä, virheitä, purkamista ja uudelleen tekemistä. Ja ne antavat tuloksena uniikkeja vaatekappaleita. Mikäpä onkaan suurempi lahja toiselle, kuin antaa vaikkapa huivi tai sukat. Kas tässä, vuosien harjoittelun tuloksena, ja tähän työhön kymmenen tuntia aikaani, sinulle, rakas ystävä!

En tiedä, onko oma käsityöharrastukseni maniaa, ADHD:ta, riippuvuutta vai vain mielihyvän tavoittelua. Minulla on aina käsityö mukana, jos on vähäinenkään vaara, että joudun istumaan paikoillani pitkiä aikoja. Käsitöiden avulla istun rauhallisena seminaarissa. 

Kerran osallistuin työpaikkani perehdytysohjelman koko päivän tilaisuuteen. Otin sukkatekeleen mukaan. Työkaverini kiinnitti huomiota neulomiseeni, vaikka en tehnyt neulomisesta numeroa. Hän ihmetteli, kuinka saatoin neuloa katsomatta työtä, ja esittää puheenvuoron pitäjälle vielä kysymyksiäkin (puikko kapellimestarin ottein pystyssä :-D ). Hän osui asian ytimeen: pystyin siksi, että neulominen sai minut keskittymään. Neulominen ei ollut pois keskittymisestäni, vaan paransi sitä.

Minulla oli yläasteella kaksi valinnaisainetta, joista toinen oli käsityöt. Opin perustaidot neulomisessa, virkkaamisessa, kutomisessa ja ompelussa. Opettajani oli kauhean tiukka ns "Old school" tyyppi. Jos työssä oli virhe, purettiin. Joskus harvoin hän omilla taidoillaan korjasi työn, esimerkiksi nosti hankalan pudonneen silmukan, mutta hän ei opettanut taitojaan meille, mikä on harmi. On pitänyt itse opetella ne kommervenkit.

Lukiossa ompelin lähes kaikki vaatteeni itse. Siihen aikaan se oli vielä kannattavaa, kun kankaat eivät maksaneet enemmän kuin vaate kaupassa. Noista ajoista minulle on jäänyt tavaksi tarkastaa ostovaatteen saumat ja ja kankaan laatu huolellisesti. Tapaan kuluttaa vaatteet puhki niin, että ne eivät kelpaa enää kirpparille. Luin juuri Hesarista, että suomalainen heittää vaatetta roskiin 17 kg vuodessa. Se on hirvittävä määrä ja täysin kestämätön kulutustapa.

Nykyään enimmäkseen neulon ja virkkaan, molempia kausittain. Nyt on virkkausvaihe. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, kaudet vaihtelevat 2-4 kuukauden mittaisina. Jos näin on, päädyn taas kesällä neulomaan sukkia.

Laadin blogin, koska olen kyllästynyt jakamaan yksittäisiä töitä Facebookissa. Facen käsityöryhmissä julkaisee niin moni moniosaaja, että minun on vaikea pysyä perässä, mitä kaikkea yksi henkilö osaakaan. Siksi keräsin vähän näitä omia juttujani yhdelle sivustolle.

Minulla on Raverlyssä profiili HookedBuzyBee, mutta päivitän sivujani siellä laiskasti. Taidan keskittää nyt julkaisutarmoni tähän blogiin.